29.5.1929 kokoontui ensimmäisen kerran joukko Kauklahden asukkaita tarkoituksenaan pohtia vapaaehtoisen palokunnan perustamista. Puusta rakennetut talot muodostivat huomattavan vaaran, ja kylässä oli silloin jo paljon teollisuutta. Alueella ei ollut kuitenkaan millään tavalla varauduttu palotorjuntaan, joten päätettiin sinä toukokuun päivänä perustaa ”Köklaks brandskyddsförening”, silloin vielä täysin ruotsinkielinen yhdistys. Tarkemmat perustelut palokunnan perustamiselle jäivät historian hämärään, mutta todennäköisesti naapurikylän esimerkki (Esbo FBK) sekä vähitellen kasvaneen paikallisen teollisuuden synnyttämä palovaara myötävaikuttivat asiaan.
Jäsenyys edellytti – niin kuin nykypäivänäkin – ennen kaikkea, että on valmis viettämään osan vapaa-ajasta palokunnan tehtävissä. 
Sen lisäksi vaadittiin ennen sotia myös merkittävän taloudellinen panostus. Jäseniltä kerätyillä rahoilla oli tarkoitus hankkia palokunnalle tarvittavat kalustot. Henkilökohtaisen varustuksen lisäksi tämä oli ennen kaikkea pumppu, letkut, paloasema ja paloauto. Hankinnat tapahtuivatkin tässä järjestyksessä. Ensimmäinen pumppu ja siihen tarvitut tarvikkeet kuten letkut saatiin jo vuonna 1929 Kauklahteen. Pumppua varten tehtiin hevoskärry, mutta myös paikallisen kaupan kuorma-auto voitiin käyttää kesäisin.
Seuraava tärkeä askel oli oman aseman rakentaminen. 1932 VPK osti yhdistyksen jäseneltä Åke Hagmanilta tontin paikalta, jossa asema myös tänäkin päivänä sijaitsee. Jo seuraavana vuonna rakennettiin autotalli. Autosuojaa laajennettiin vähitellen paloasemaksi letkutornilla, varastolla ja oleskelutilalla. 1939 saatiin vielä sähkölämmitys. Asemaa laajennettiin kahteen otteeseen, 1950-1951 ja 2002-2004. 
Ensimmäisessä laajennuksessa muutettiin entinen autotalli vahtimestarin asunnoksi. Viereen rakennettiin uusi, kaksipaikkainen talli, jonka yläkertaan sijoittuu juhlasali. 2000-luvuilla purettiin vahtimestarinasunto, ja tilalle tuli uusi halli kahdelle autolle sekä yläkertaan miehistö-, toimisto- ja saunatilat sekä uusi vahtimestarinasunto. Vanha autotalli muutettiin museoksi.
Asiat etenivät ensimmäisen autotallin rakentamisen jälkeen nopeassa tahdissa. Kauklahden VPK osti 1934 ensimmäisen autonsa mallia Chevrolet. 
Se oli tavallinen kuorma-auto, joka muutettiin palokuntatarpeisiin sopivaksi ja varusteltiin mm. kiinteästi asetetulla pumpulla. Auto poistettiin aktiivikäytöstä 1959. Monien vaiheiden jälkeen se palasi 1994 takaisin Kauklahteen ja seisoo ajokuntoisena museoautona entisellä toimipaikallaan.
Sota vaikutti luonnollisesti myös Kauklahden VPK:n toimintaan. Paikkakunnalle jäivät vain vanhemmat miehet, jotka kuitenkin kykenivät ylläpitämään palontorjuntatoimintaa. Ainakin kaksi jäsentä kaatui. Kauklahden VPK hälytettiin myös Helsinkiin suurpommitusten aikana helmikuussa 1944; sammutusauto joutui silloin myös onnettomuuteen, onneksi ilman henkilövahinkoja.
Palokunnan tulevaisuudesta alettiin huolehtia. 1956 perustettiin Kauklahden VPK:n silloinen poikaosasto, nykyään nimellä nuoriso-osasto. Sen toiminta on jatkunut perustamisesta lähtien tuloksellisesti. Huomattava osa pelastusosaston nykyisistä aktiivisista jäsenistä liittyi jo teini-ikäisenä nuoriso-osaston jäseneksi.
Chevrolet-merkkisen sammautusauton vielä ollessa aktiivipalveluksessa luovutti silloinen Espoon kunta 1950 Kauklahden VPK:lle Ruotsista käytettynä ostetun säiliöauton mallia Volvo (vm. 1936). Säiliössä oli 2000 l vettä, pumppu tuotti 1500l/min. Auto palveli Kauklahdessa vuoteen 1979. Chevrotletin tilalle hankittiin 1959 Dodge Power Wagon. Pumpun teho oli 2800 l/min ja säiliöön mahtui 800 l. Auto poistettiin käytöstä 1996. 
Väliaikaisesti (aikana 1988-1994) Kauklahdessa palveli Espoon palolaitoksen luovuttama Volvo säiliöauto vuodesta 1960. 1990-luvuilla uudistettiin autokalusto perusteellisesti. 1994 hankittiin uusi sammutusauto Mercedes-Benzin alustalla; 1998 seurasi samanmerkkinen miehistöauto. Lisäksi luovutti Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos 2007 vielä uuden Volkswagen Transporter-merkkisen miehistöauton Kauklahden VPK:n käyttöön.
Yhdistyksen toiminta kehittyi nopein ja ratkaisevin askelein. Naisosasto perustettiin 29.3.1932, tarkoituksena tukea hälytysosastoa ja varainkeruuta. Toiminta on jatkunut virkeänä nykypäivään asti; naisosasto on edelleen olennainen osa VPK:ta. Vuodesta 2007 alkaen naisosasto lupautui virallisesti huolehtia pelastuslaitoksen muonituksesta pitkäkestoisissa hälytystehtävissä.
Muutama vuosi ennen talvisotaa perustettiin vielä torvisoittokunta, joka ei kuitenkaan ollut toiminut pitkään – vuodesta 1939 on viimeinen maininta pöytäkirjoissa.
Hälytysten määrä on kasvanut alkuvuosista, mutta on edelleen hyvin vaihteleva. Eniten palokunnan historiassa oli 2001, kun palokunta suoritti 68 hälytystehtävää, mutta joskus luku jää alle 10 hälytystä. Aluksi tehtävät koostuivat ennen kaikkea rakennuspaloista, maastopalot tulivat lisäksi. Vähitellen tehtävien kirjo kasvoi, kunnes se saavutti nykyisen tason. Kauklahden VPK:n suoritettavien tehtävien luonne alkoi muuttua, kun Espooseen perustettiin 1956 vakinainen palokunta. Kauklahden vapaaehtoisesta palokunnasta tuli vähitellen toisen lähdön palokunta eikä sitä ole enää hälytetty automaatisesti, kun tulee tehtävä Kauklahden alueella.
VPK on kiinteässä yhteydessä Kauklahteen, kun paikalliset asukkaat perustivat sen omaksi turvaksi. Vaikka monet jäsenet eivät ole enää nykyään kylän asukkaita, niin on yhdistyksellä edelleen paikkansa yhteisössä. Kauklahden VPK osallistuu moniin tapahtumiin ja tekee valistustyötä kylän kouluissa ja päiväkodeissa. Ennen järjestettiin erittäin suositut kesäjuhlat. Tätä perinnettä jatketaan jokavuotisella Avointen ovien päivällä.
Mikäli olet kiinnostunut Kauklahden vapaaehtoisen palokunnan historiasta, voit lukea lisää 2009 julkaistusta historiikista ”Leve Köklaks hurtiga brandkår – Kauklahden VPK 1929-2009”.